sunnuntai 10. helmikuuta 2008

Askelen lähempänä unelmapuutaloa?

Kävimme eilen tutustumassa ihanaan vaaleanpunaiseen puutaloon. Niin, tai päällisin puolin se oli ihana, jopa sellainen josta unelmoin. Sisältä sen sijaan paljastui työnsarka, jota emme olleet valmiita ottamaan niskoillemme: todella huonosti remontoitu keskikerros ja kaksi täysin keskeneräistä ja hieman epäilyttävässä kunnossa olevaa kerrosta. Remontoitavan talon on toki hyvä olla melko originaalikunnossa, jotta rakenteet voidaan purkaa esille ja aloittaa kunnostus tyhjästä. Kuva on kellarikerroksesta, joka oli tällä hetkellä kuin pommin jäljiltä. Kellarin kahteen huoneeseen oli tehty lattiaan perusvalu, kaksi muuta olivat vain huonosti purettuja kivikasoja.

Ylin kerros oli yhtä lailla keskeneräinen. Sinne oli kyhätty näennäisesti toimiva suihku, joka olisi pitänyt kuitenkin uusia. Myös keittiökalusteet oli uudehkoja, mutta kolhiintuneita ja uusinnan tarpeessa nekin. Kaikkein huolestuttavin oli kuitenkin talon perustus, joka näytti vajonneelta ja murenevalta. Jos hinta olisi ollut riittävän alhainen, ehkä alkiosta olisi voinut alkaa työstää unelmaa, mutta toistaiseksi päätimme passata. Ulkoisesti talo olisi ollut aivan ihana ja rakennus- ja muutosluvat oli anottu, lisäksi piha oli aivan ihana.


Aivan turha lauantai meillä ei kuitenkaan ollut. Päätimme ajaa katsomaan vielä toistakin kohdetta, hieman kauempana kaupungista ja taisimme hieman ihastua... Vanha ja valtava 1900-luvun alkupuolen talo odottelee asujia ja taisimme miehen kanssa molemmat nähdä itsemme sen isäntinä tulevaisuudessa. Mietimme koko illan mahdollisuuksiamme boheemiin elämään pitkän remontointiurakan keskellä ja puntaroimme mahdollisuuksia. Mies jo selaili netistä kakluunitkin valmiiksi. Yritämme kumpainenkin hillitä innostustamme edes piirun verran ja päätimme ainakin ottaa selvää rakennuksen kunnosta ja käydä tutustumassa siihen lähemmin. Toisin kuin vaaleanpunainen kohde tämä on ollut jatkuvassa käytössä, joten yhtä suuria yllätyksiä ei pitäisi olla edessä ja remontoinnin ajan siinä voisi asua. Nyt kun vain malttaisi mielensä eikä tekisi hätiköityjä päätöksiä, joista jahkailun lisäksi olemme kuuluisia.


Pienin askelin kohti puutalounelmaa...


Ei kommentteja: