keskiviikko 6. helmikuuta 2008

Pelkoa ja kauhua lenkkipolulla...

... eli kuinka pissareissu muuttui häntä koipien välissä luikkimiseksi. Naapurustossamme asuu nimittäin todella iso ja aggressiivinen rottweiler-uros. Kohdatessa se rähähtää hampaat irvessä pelottavan kuuloisesti ja taluttaja saakin usein vältellä muita koiria ja kierrellä pitkin pientareita. Eilen tavanomainen pissareissumme koiran kanssa suuntautui pienen metsikön läpi menevälle polulle. Olin aiemmin nähnyt rotikan ulkoiluttajineen menneen sinnepäin, mutta en voinut uskoa silmiäni kun äkkiä koira seisookin vapaana keskellä polkua melkoisen pelottavan näköisenä eikä omistajaa näy missään. Epäröin lähteä karkuun, sillä se yleensä laukaisee koiran vaistot lähtea jahtaamaan ja silloin olisin ollut pulassa. Etsin katsellani jo jotain kättä pidempääkin, millä hätäpäissäni ajattelin hätistellä kimppuun hyökkäävää koiraa pois. En myöskään uskaltanut huutaa omistajaa tai käskeä koiraa millään tavalla, sillä pelkäsin senkin rohkaisevan koiran liikkeelle. Pele taisi säikähtää yhtä perusteellisesti ja se ratkaisi tilanteen vetämällä kaikin voimin kotiin päin hihna suorana, niin nopeasti kuin vain pääsi. Syrjäsilmällä näin, että rotikan omistaja kömpi metsiköstä tielle ja sai tiukasti käskemällä koiran jäämään loppujen lopuksi paikalleen ja hihnaan.

Meillä kahdella sen sijaan polvet löivät loukkua vielä kotiovella ja sydän taisi ottaa pari ylimääräistä pomppua. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Ei kommentteja: