maanantai 18. helmikuuta 2008

Välittäjä vierailulla

Viime viikolla meillä kävi kiinteistönvälittäjä arvioimassa asuntoamme. Ajattelimme miehen kanssa, että kysymme hyvissä ajoin ja etukäteen ammattilaisen näkemystä asunnon mahdollisesta myyntihinnasta jos vaikka löydämme unelmiemme talon ja alammekin myyntikannalle.

Välittäjä kierteli asunnon läpi ja vähätteli kaunista lattiaa, keittiötä ja oikeastaan suhtautui aika nuivasti koko taloon. "Takapihallakaan ei varmaan ole oikein mitään" tai "Onko nää jostain Ikeasta" olivat komentteja. Olin ymmälläni. Tälläinen ihminenkö pitäisi päästää myymään rakasta sinistä taloa? Toivoisin, että jos jossain vaiheessa arvostamme jonkun toisen talon nykyistä paremmaksi ja päätämme muuttaa, arvostaisi välittäjä taloamme - kotiamme ja siinä viettämäämme elämää ja yrittäisi välittää sitä seuraavallekin perheelle. Toivoisin, että hänen puheissaan kuuluisi meidän ylpeytemme aikaansaannoksistamme pihamaalla ja sisällä talossa.

Vakuuttelimme välittäjälle palaavamme asiaan hänen kanssaan jos olisimme myyntiaikeissa, mutta taisimme miehen kanssa molemmat jo ajatella, ettei meillä olisi heti kiire minnekään. Ylpeys omasta kodista ja ilo siellä vietetyistä hetkistä tuntui sillä hetkellä voimakkaampana kuin yksikään haave vanhasta puutalosta ja kunnostusurakasta. Emme me unelmaa kuitenkaan haudanneet. Totesimme vain, että elämämme on ihanaa juuri sellaisena kuin se nyt on, yhdessä, kaksin koiran kanssa, tässä sinisessä talossa, keskellä keskeneräistä pihaa.

Vielä me ehdimme ne muutkin unelmat toteuttaa.

Ei kommentteja: