tiistai 11. maaliskuuta 2008

Ahkera apulainen

Viikonlopun lauha suojasää innosti meidät koko poppoon voimin hakemaan koivunoksia maljakkoon. Ihanan vaaleanvihreät hiirenkorvat mielessä suunnistimme siis läheiselle sähkölinjalle, jossa paitsi kulkee aivan mainio koiran ulkoilutusreitti, on myös kaadettu tuoreita puita joista oksia katkoa. Mies varustautui oksasaksin ja minulle jäi makutuomarin rooli (minkä mittaista, suoraa vai väärää, saako olla kaarna ja niin edelleen). Pelekin ymmärsi heti mistä oli kyse ja kirmasi miehen perässä puskasta toiseen ja silppusi koivunoksat sitä mukaan kun mies niitä katkoi kimppua varten. Onneksi muutama oksa säilyi ehjänäkin ja pääsi kotiin ja maljakkoon saakka.

Kaikesta kiinnostuneena ahkera apulaisemme auttaa meitä omasta mielestään lähes kaikissa arjen askareissa. Se osaa pesukoneen täytön ulkoa, toimii biojäteastian hämmennyksen tarkkailijana, päivystää ruuanlaittoa, tunkee väliin hellittelyhetkiimme ja istuu aamulla miehen kalsareissakin kun tämä unenpöpperössä laahustaa pöntölle. Meillä myös maalipurkin avaaminen tai liisterin levitys on mahdotonta ilman uteliasta koiraa hössöttämässä vierellä. Maalijuovien ja liisteripystärin lisäksi kylässä nenänpieliin paakkuuntunut kissanhiekka kielii usein sen olleen tutkimusretkillään omin neuvoin.

Toisaalta - pitäähän perheenjäsenen saada arkeen osallistua.

Ei kommentteja: