keskiviikko 16. huhtikuuta 2008

Elämä on...

En ole järin tyytyväinen nykyisessä työpaikassani – eihän se mikään salaisuus ole. Välillä näkyy valonpilkahduksia, välillä seilailen synkillä vesillä eikä motivaatiota saa kaivettua esiin kirveelläkään. Haaveilen säännöllisesti oman yrityksen, kenties pienen liikkeen perustamisesta, mutta se taas syöksee ajatukset loputtomalta tuntuvaan vastaamatta jäävien kysymysten tulvaan. Miten yhdistää liikkeen pito ja mahdollinen perheen perustus? Miten käy nyt jo kortilla olevan vapaa-ajan? Miten käy asuntolainan kanssa? Onko liikkeen pito tarpeeksi motivoivaa, sillä kaipaan haasteita ja muuttuvia tilanteita? Ja niin edelleen… Tätä ajatusrumbaa käyn lähes päivittäin, viikoittain, koko ajan…

Suurimpana kysymyksenä tai esteenä etten suin päin syöksy toteuttamaan haavettani on juuri kysymys perheen perustamisesta. Ei sekään näet mikään salaisuus ole, etteikö ajatus lapsesta, perheestä olisi mielessä. Nykyisin useammin kuin aiemmin. Vahvempana kuin aiemmin. Tunne siitä, että päätös omasta yrityksestä olisi pitänyt kypsyä aiemmin kuristaa hiljaa kun toisaalta en pysty päättämään, että lykkäisin haaveitani perheestäkään yhtään pidemmälle.

Tiedän, ettei odottelu toisaalta kummassakaan asiassa ole hyvästä. Mitä jos olemmekin miehen kanssa niitä pareja joilla perheenlisäystä ei alakaan kuulua kovasta tahtomisesta ja yrittämisestä huolimatta? Mitä jollei pieni ilmoitakaan tulostaan ikinä? Siinä valossa kannattaisi toista unelmaa työstää kaikin mahdollisin keinoin, sillä siihen kuitenkin uskon pystyväni. Uskon myös vahvasti, että tarvitsen sen kaltaisen muutoksen elämääni – ainakin jonain päivänä.

Kuulostaako jahkailulle? Kenties.

2 kommenttia:

Piika kirjoitti...

Kuullostaa mielestäni ihan elämälle. Tuollaista se elämä on ainaisia päätöksiä ja haaveita mitä elämä voisi olla ja surua siitä mitä se ei tällä hetkellä ole. Ja sinun tapauksessa uskon sinuun ja luulen että teiltä yhdessä nuo kummatkin voisivat onnistua ihan hyvin. Eivät siis ole välttämättä toisiaan pois sulkevia haaveita(=tavoitteita)!
LOL!

Kaisa-serkku kirjoitti...

Voin melkeinpä luvata ettei oman yrityksen pyörittämisessä haasteet lopu kesken. Sinähän voit tehdä yrityksestäsi ihan minkälaisen ikinä haluat ja muokata mihin suuntaan tahansa - vain mielikuvitus on rajana. Se ei takulla tulisi olemaan sitä että istuskelet tiskin takana, vaan ehkä reissaisitkin maailmalla tekemässä sisäänostoja, toteuttaisit markkinointikampanjoita, laajentaisit nettikaupaksi, antaisit lehtihaastatteluja, ketjuuntuisit, ottaisit oppipojan, alkaisit maahantuojaksi, mitä tahansa! Uskoisin että yrityksen ja liikeideankin täytyy koko ajan päivittyä ja kehittyä eteenpäin että asiakkaat pysyvät kiinnostuneina. Eli veikkaan että tuo haastepuoli ei tule olemaan ongelma!

Niin, omallakin kohdallani aika näyttää kuinka yrittäjyys ja äitiys tulevat sopimaan yhteen. Mutta turha tuollaisia on murehtia etukäteen. Jos ei yrittäjyys äidille sovi, niin ainahan liikken voi lopettaa / myydä (lasta puolestaan ei:) .

Mahdollista lapsettomuuttakaan ei ehkä kannata murehtia ennen kuin näkee kuinka käy? Kohti haasteita siis vain reippaasti, mars!