tiistai 8. huhtikuuta 2008

Innostusta ja inhotusta keväästä

Lumisade on sentään lakannut. Lumen sijaan ulkona sataa vettä niin, että ropisee ja kovasti ukkoutunut koiramme kieltäytyy laittamaan nokkaansa terassia pidemmälle. Tai sitten se häpesi sen päälle pukemaani talvimanttelia... "Suojaamaan sateelta", ajattelin. Kesällä järvivedessä villinä riekkuva koira on siis päättänyt tästä lähtien inhota vesisadetta, suihkusta nyt puhumattakaan. Vai pitäisikö sitä vain olla tyytyväinen, sillä säästyyhän sitä itsekin koiranilmaan lähtemiseltä.

Pihan sulamista odotellessa onkin ensimmäiset taimet jo istutettu. Pelargoniat ja koristekurpitsan taimet ovat jo hyvällä alulla ja aivan lähiviikkoina postista tupsahtaa ainakin pionin ja erilaisten maksaruohojen taimia. Niitä sitten säilytellään jääkaapin vihanneslaatikossa kunhan maa ja ilma lämpenee.
Taimien ja kukkien suunnittelun lisäksi työn alle pitäisi ottaa etupihan muurin rakennus sekä laatoitustyöt. Näissä tosin taidan antaa vetovastuun miehelle ja keskityn itse täydellisten kukka-astioiden metsästykseen :)

PS. Kokeilimme Pelen kanssa ulkoilua uudestaan myöhemmin illalla, tällä kertaa sateesta huolimatta ilman takkia - ja ilman ongelmia... Sateessa reippaillessani mietin, että tälläistäköhän lastenkin kanssa on: äidistä kurahousut olisivat paras asuste sateessa ja loskassa kun taas lapsen mielestä naapurin lapset tietenkin nauravat ja pilkkaavat toppahousuissaan... Vaikka en pidäkään koiraa lapsenani niin yhtäläisyyksiä taitaa näistä kahdesta suhteestä löytyä enemmän kuin uskoisikaan.

1 kommentti:

Piika kirjoitti...

Hyvä pointti! Niinhän se taitaa olla, että yhtäläisyyksiä on. Ja sanotaanhan sitä, että koiria ja lapsia pitäis kasvattaa samoin...Tietyin eroavaisuuksin, mut kuitenkin.
Ihania kuvia sulla!! Ja pinkki kaappi on ihan sika törkeen hieno.