torstai 29. toukokuuta 2008

Työkiireitä

Viime viikko vierähti työn merkeissä Ruotsissa pienessä Grebbestadin kylässä sijaitsevassa TanumStrandin konferenssikeskuksessa. Tosin konferenssi tässä yhteydessä on hieman juhlallisesti ilmaistu, sillä yöpyminen tapahtui hyvin vaatimattomissa, pikkuruisissa mökeissä pienen meren lahdukan toisella puolella tasokkaammista huoneista. Ruoka oli kuitenkin erinomaista, seura hyvää ja ilmakin kuin kesällä konsanaan.

Kierrellessämme pienessä kylässä panin erään asian merkille: naapurimaassamme panostetaan pihan ja talon laittamiseen aivan eri tavalla kuin täällä meillä. Pienetkin pihat olivat kauniisti sommiteltuja ja huolellisesti hoidettuja, kiveä ja kalliitakin koriste-elementtejä oli käytetty runsaasti. Ainakin kahden huvilan pihamaalta löytyi jopa pore- tai kuumavesipalju. Kaiken lisäksi luultavimmin suurin osa näkemistämme pihoista ja taloista oli nimenomaan lomailuun ja vapaa-ajan viettoon tarkoitettuja huviloita.

Myös meri tuntui järven rannalla kasvaneesta hieman pelottavalta eikä houkutellut likaisena ja saastuneena kahlailemaan. Tunne oli outo, sillä yleensä kaipaan veden läheisyyttä ja nautin rannalla oleilusta vaikken mikään vesipeto olekaan.

Viikonloppuna vierailimme serkun luona kotoisammassa Helsingissä. Nyt jälkeenpäin harmittaa etten ottanut kuvia ihanista sisustusratkaisuista ja uusista edistysaskelista vanhan talon korjausurajassa. Hienoisesti kadehdin serkun kykyä luoda vanhaa ja uutta yhdistelemällä ihana rauhallinen, eteerinen tunnelma koko taloon ja silti pystyä muodostamaan eri huoneiden välille selviäkin eroja jottei kokonaisuus tunnu liian utuiselle. Vierailusta (kuten yleensä tapaamisesta heidän kanssaan) jäi hyvä mieli ja tunne, että näemme aivan liian harvoin vaikka viime vuosina olemme ottaneet tavaksi tavata säännöllisesti. Kotimatkalla iloitsin hiljaa mielessäni myös siitä, että monen vuoden jälkeen olemme onnistuneet löytämään taas lapsuuden läheisen suhteen ja rakentamaan ystävyyttä, joka lienee molemmille osapuolille tärkeä.

Onneksi myös koiraserkukset tulivat jälleen hyvin toimeen vaikke yhteistä leikkiä oikein tahdokaan syntyä. Bokserin yritykset vetää huulesta ja mäjäytellä tassulla päin näköä eivät vain uponneet tuumailevaan ja mielellään sivusta seuraavaan labradoriin. Onneksi Elsa-serkun varsin vaikuttava leluvalikoima piti Pelen kiireisenä koko viikonlopun :).

1 kommentti:

Kaisa-serkku kirjoitti...

Vähän myöhässä tulee kommentti tähän tekstiin, mutta ehkä parempi myöhään kuin ei milloinkaan:)

Ajattelen samoin, kivaa että ollaan entisestään lähennytty viime aikoina! Silloin kun taannottain oltiin kahdestaan syömässä, oli myös tosi mukavaa. Kivaa siis lähteä kahdestaan myös reissuun heinäkuussa, ja jättää miehet kotiin!

Elsa on taas saanut uusia leluja, tuliaisiksi reissuilta ja mummolasta. Sovittiin juuri että ensi kerralla kun nähdään, lahjoitetaan joitain vanhoja leluja Pelelle, koska se osaa ottaa niistä ilon irti. Ei siis haittaa vaikka se hajottaisi ne, parempi sekin kuin tuo kamala röykkiö koskemattomia pehmoleluja olohuoneen nurkassa!