keskiviikko 11. kesäkuuta 2008

Apina vai koira?

Eilen tehtiin taas reissu eläinlääkärille. Kipeitä polvia on nyt hoidettu niveliä lääkitsevillä pistoksilla, joista kolmas ja tällä erää viimeinen käydään hakemassa ensi viikolla. Nivelrikon jäljiltä polvet luultavimmin hieman jäykistyvät, mutta kipujen pitäisi silloin myös helpottaa. Kulkeminen tulee siis aina olemaan enemmän koikkelehtimista kuin kaunista, kevyttä ravia mutta tyylistä viis kunhan elämänilo kivuttomuuden myötä säilyy.

Viikon takainen ensimmäinenkin pistos tuntui jo auttavan. Kesäsateen siivittämänä pusikot rytisi ja kiellot kaikui kuuroille korville kun uutta spurttiherkkyyttä viriteltiin kohdilleen metsäpolulla. En ole pitkään aikaan nähnyt Peleä niin tyytyväisenä itseensä, rinta ja häntä kaarella kun viimein sain sen kalasteltua hihnaan ja kakisteltua naurun sekaiset torumiset sen niskaan. Välillä tuntuu, että hihnan päässä on ennemmin iso apina kuin koira... samaa ajattelivat varmasti myös lähikaupan asiakkaat kun metsästä kaupan parkkipaikalle siirryttyämme koira päätti järjestää seuraavan kohtauksena: valtavalla pupuloikalla mahalleen pienenpieniin lätäköihin ja samantien pikaspurtti kohti seuraavaa lätäkköä takapää alhaalla ja korvat jälleen täysin kuuroontuneina, pää mitä ilmeisimmin täysin tyhjänä järjen hippusista. Lenkkeily muuttui retkumiseksi, karjumiseksi naurun kupliessa suupielissä ja koiran perässä säntäilyksi - ja silti meillä molemmilla taisi olla enemmän kuin mukavaa. Tokihan koirakin huomasi etten onnistunut naurultani komentamaan sitä kunnolla eikä edes yrittänyt käyttäytyä. Kai sen riehakas käytös toisaalta on terveen (tai ainakin kivuttoman) merkki, joten olkoon sitten apina jollei bokseriksi enää taivu :)

Ei kommentteja: