keskiviikko 4. kesäkuuta 2008

Yksin kotona

Taas loppuviikko yksin kotona... Inhoan miehen työmatkoja. Mielipahakseni mies joutuu reissaamaan säännöllisesti ja usein pitkin Suomea mikä tietenkin tarkoittaa, että me jäämme koiran kanssa kaksin pitämään taloa. En saa mitään aikaiseksi yksin ollessa. Puutarhassa riittäisi tekemistä, mutta liian helposti jumitun sohvannurkkaan ja sisälle enkä ole tehnyt yhtäkään suunnittelemaani asiaa kun mies perjantaina tulee kotiin. Tämän aion korjata tällä viikolla ja istuttaa ainakin ostamani köynnökset puusaaviin.

Miehen työmatkat vaikuttavat kuitenkin muullakin tavalla. Jo päiviä ennen reissuun lähtöä mies muuttuu äreäksi - ei häntäkään kotoa pois lähteminen aina houkuta. Työmatkalla sitten nimensä mukaisesti painetaan töitä lähes ympäripyöreitä päiviä, joten yhteydenpito on minimaalista kun soittaa ei yksinkertaisesti ehdi tai enää aamuyöstä viitsi. Lisäksi kotiintuloon ja viikonloppuun kasautuu usein paljon odotuksia molemmin puolin joka taas usein johtaa kinasteluun kun kaikki ei menekään niin kuin oli ajatellut.

Aiemmin en myöskään osannut nukkua kun mies ei ollut vieressä narskuttamassa hampaita ja kuorsaamassa. Alkuun myös Pele reagoi kaksistaan oloon vartioimalla taloa, murisemalla iltahämärissä pitkin nurkkia ja ulvomalla ulko-ovella aamuyöstä kun kuuli posteljoonin kolistelevan postilaatikoilla. Nyt se on kai todennut vähemmänkin vartioinnin riittävän, mutta on yhä selvästi enemmän varuillaan jos mies ei töistä tulon aikaan tulekaan ovesta.

Aion yrittää oppia pitämään yksinolosta enemmän. En kuitenkaan halua oppia odottamaan sitä, nauttimaan siitä liikaa niin että odottaisin talon tyhjenemistä, omaa rauhaa. Avioliitossa ja parisuhteessahan parasta on juuri kokemusten ja asioiden jakaminen, yhdessä tekeminen ja yhdessä oleminen!

1 kommentti:

tessulandia kirjoitti...

kivoja vanhoja tavaroita on sullakin niin on täällä mullakin kaikkee melkein mitä vaan vois olla ja jos ei jotain ole niin täytyy tehdä