perjantai 15. elokuuta 2008

Pieniä asioita, isoja iloja


Ihanaiset valkoiset ja punaiset päivänliljat ovat viimein kukassa puutarhan perukoilla! Ne ovat väsymättömiä kukkijoita ja olisivat viime kesänä jatkaneet pihan sulostuttamista pitkälle syksyyn elleivät ilmat olisi äkillisesti kylmenneet. Tänä vuonna koko kesä on ollut alusta alkaen kylmä ja sateinen ja siinä missä monien muiden kukinta on totaalisesti epäonnistunut, nämä kaunottaret näyttävät onnistuvan. Ihanaa!

Jännityksellä odotan myös siemenestä kasvattamieni pelargonioitten kukkimista: jokaisessa taimessa on ainakin yksi kukkavarsi ja muhkeat nuput, mutta itse kukka antaa odottaa itseään jo toista viikkoa. Kylmä sää tekee tehtävänsä... Aion säilöä pelargoniat varastoon talven ajaksi ja toivon iloitsevani niistä myös ensi kesänä. Sinällään pelargoniainnostukseni on lähes koomista, sillä olen aiemmin inhonnut kyseistä kukkaa täydestä sydämestäni. Mutta toisaalta niinhän aikoinaan on ollut myös punaviinin, homejuuston ja oliivien laita - joista jokainen muuten nykyisin kuuluu ehdottomiin herkkuihini :):

Eilen sain myös mukavan tunnustuksen Sylvialta. Hän lähetti oman bloginsa kautta tälläisen:

Säännöt ovat seuraavanlaiset:

1. Only 5 people are allowed to receive this award / Tunnustuksen voi antaa viidelle henkilölle

2. Four dedicated followers of your blog / …joista neljä seuraa blogiasi

3. One has to be new to your blog and live in another part of the world / Yhden täytyy olla uusi blogissasi ja asua eri puolella maailmaa

4. You must link back to whoever gave you the award / Linkitä siihen blogiin, josta sait tämän tunnustuksen.

Ensimmäinen ajatukseni oli, etten mitenkään kykene täyttämään haastetta eli keräämään kasaan neljää blogiani seuraavaa kanssabloggailijaa. Minulla on hailea aavistus, että jokunen ystävistäni silloin tällöin piipahtaa blogissani lukemassa mietintöjäni, mutta koska harva heistä on innostunut kommentoimaan en voi olla varma onko blogillani todellisuudessa yhtäkään lukijaa kommentoijien lisäksi... Jokainen lukija toki ilahduttaa, mutta on myös ilahduttavaa saada kommentteja tai nähdä, että joku on käynyt jättämässä terveisensä.

Blogiani alusta asti kommentoineet Sylvia ja Piika ovat sen sijaan tunnustuksensa ehdottomasti ansainneet: molemmat ovat minulle läheisiä ja tärkeitä ihmisiä ja jotka kirjoittavat elämänmakuisia ajatuksia arjesta, elämästä ja vaikeistakin asioista. En tiedä onko blogillani muita säännöllisiä lukijoita, mutta vierailijoista tunnustuksen ansaitsee Mrs. Marple jonka mm. lapsen menetyksestä kertova blogi on koskettanut minua syvästi. Viimeisin tuttavuuteni Sannin puutarhan ja Unni-koiranpennun elämää käyn tarkastelemassa säännöllisesti. Vaikka Hesarin Koiran elämää -blogissa kahden Rhodesiankoiran elämästä Hollanissa kirjoittava Nina Kiuru ei arvatenkaan ole vieraillut omassa blogissani, itse seurailen Aidan ja Milan elämää kiinnostuneena muiden blogikoirien lisäksi. Hollannilla on myös aina erityinen paikka sydämessäni Utrechtissa vietetyn opiskeluvuoden jälkeen. Nina saakoon siis viidennen tunnustuksen.

2 kommenttia:

Mrs.Marple kirjoitti...

Kiitos.
*otettu*

Nina Kiuru kirjoitti...

Hiphei! Kiva kuulla että seuraat Milan ja Aidan elämän tapahtumia HS.fi:ssä. Ehkäpä minäkin eksyn jatkossa tätä blogia lukemaan :)