tiistai 14. lokakuuta 2008

Syysaskareita

Tänään saimme viimein miehen kanssa koukut kiinnitettyä kuistille jo loppukesästä ostamillemme öljylyhdyille. Metsästimme moneen otteeseen pienen kaupunkimme kaupat läpi valkoisia pitkiä koukkuja - tuloksetta. Vasta tänään mies onnistui löytämään oikeanlaiset koukut ja lyhdyt saatiin iltapimeään loistamaan. Pienessä kaupungissa on monesta syystä mukava asustella, mutta ostosmahdollisuuksien runsaus ei niihin ikävä kyllä kuulu. Moni aivan vähäpätöisellekin tuntuva hankinta on kuin kiven takana, etenkin jos haluaa jotain erikoisempaa tai valtavirrasta poikkeavaa. Jopa muurikivet tilattiin varta vasten haluamaltamme toimittajalta paikalliseen rautakauppaan, sillä kauppojen vakiovalikoimaan kuuluneet kivet eivät silmäämme hivelleet. Lisäksi kaikilla kaupungin kolmella rautakaupalla oli täsmälleen sama valikoima... käsittämätöntä, jos ajattelee että jonkun mielestä saattaisi olla hyväkin ajatus tarjota jotakin erilaista ihan vain erottuakseen ja tarjotakseen asiakkailleen muuta kuin naapuriliikkeessä. Niin, tai ehkäpä olemme miehen kanssa vain nirsoja ja vaikeita asiakkaita, vaikkemme mielestäni pyri tarkoituksella poikkeamaan tietystä kaavasta tai todellakaan tavoittele erilaisuutta. Onneksi olemmekin usein valmiita näkemään vaivaa jonkin haluamamme eteen ja vaikkapa hakemaan tapetit varta vasten Laura Ashleyltä rautakaupan varmasti sinällään kattavan valikoiman sijaan.

Viikonloppuna sen sijaan tehtiin pihahommia. Haravointi on aina iso urakka, mutta ihanan aurinkoisessa säässä sitä oli ihanaa aloitella. Istutin myös pelargonioilta tyhjiksi jääneisiin parvekeruukkuihin kauniita callunoita. Asetelmat odottelevat vielä havuja rinnalleen ennen kuin ne ovat valmiit talven tuloa varten. Pele tuntui itsepintaisesti olevan sitä mieltä, että havujen sijaan lötsääntynyt nahkakuula sopisi paremmin callunoita koristamaan ja sylkäisi pallon kukkapurkkiin heti kun vain estelyltäni ehti. "Pele auttaa", sanomme aina kun se survoo itsensä jalkojen välistä kesken kottikärryjen työntämisen tai makaa miehen leuan alla äkillisen punnerrus- ja vatsalihasintoilun aikaan. Se ottaa seurakoiran tehtävänsä hyvin vakavasti ;).

Sunnuntain mukavasta ulkoilupäivästä seuralaisemme polvi kuitenkin alkoi jälleen vihotella ja tänään matka olikin taas suunnattava kohti eläinlääkärin vastaanottoa. Niveltä liukastava ja ravitseva pistoskuuri toivottavasti riittää auttamaan taas kinttujen kanssa eteenpäin. Rakkaan eläinystävän vastoinkäymiset kuitenkin huolestuttavat ja kun viime yönä heräsimme sen kammottavaan uniseen ulvontaan en voinut olla ajattelematta johtuiko ulina kivuista vai todella vain lennokkaasta unesta.

Eläinlääkärin antamiin hoito-ohjeisiin kuului myös rauhallinen ulkoilu normaaliin tapaan. Mukasta syysillasta lenkkipolulla nauttiessamme ja Pelen keskittyessä hemaisevan pinseri-neidon jättämiin terveisiin ideoimme miehen kanssa kenties ensi kesän projektia: huvimajaa...

Ei kommentteja: