maanantai 17. marraskuuta 2008

Huutokaupassa, osa II

Viikonloppuna satoi ensilumi. Ihan kinokseksi asti siitä ei riittänyt, mutta toi sentään vaaleutta pimeisiin iltoihin. Toiset ilahtuivat, odottavat kunnon pyryä. Minä en. En erityisemmin välitä lumesta ja jään tuoma liukkaus aivan kauhistuttaa kun pitäisi polvivaivaisen koiran kanssa yrittää talvi taiteilla.

Aloittelimme viikonlopun taas rennosti tanssilattialla, tällä kertaa cha cha:ta harjoitellen. Mies yritti tosissaan herätellä sisäistä latinoaan ja välillä innokkuus ehti taitojen edelle - molemmilla. Toisinaan taas oli naurussa pitelemistä kun mies suunnitteli miten hän viemisen sijaan sitten antaa merkin, että pitää pyörähtää... huomattuaan ettei merkistä syöksähtäminen hurjaan pyörähdykseen johdakaan kovin kauniisiin tanssiliikkeisiin vaan ennemminkin jokseenkin vauhdikkaisiin vaaratilanteisiin mies taisi kuitenkin päättää, että perinteinen naisen tanssiin johdattelu onkin ihan hyödyllistä opetella. Oli muuten tosi mukavaa myös huomata, että loppua kohden tanssiminen alkoi jo sujuakin ja vielä kotonakin etsittiin tutut biisit netistä ja harjoiteltiin seuraavana iltana illallisen valmistuksen lomassa :).

Teimme viikonloppuna myös toisen retken huutokauppaan, tällä kertaa paikalliseen vanhaan sotilaskotiin. Huutokaupan pitäjä oli sama kuin viikko sitten ja olinkin hieman pettynyt kun myös tarjonta näytti lähes edellisviikon kopiolle. Ainoastaan talonpoikaishuonekalut puuttuivat. Jäimme kuitenkin seuraamaan kaupan tekoa silmällä pitäen kaunista vanhaa kristallikruunua. Lähestulkoon kaikki muut valaisimet sen ympäriltä otettiin kohteiksi yksi kerrallaan ja kaupattiin suht edulliseen hintaan. Hieroimme käsiämme ja ajattelimme, ettei vanha lamppu voi olla kirkkaasti kimaltelevia lamppuja kalliimpi. Viimein, muutaman tunnin odotuksen jälkeen rohkenimme pyytää lamppua huudettavaksi - vain kuullaksemme, että jo lähtöhinta pompsahti reilusti yli budjettimme. Vanhus osoittautuikin keräilyhelmeksi! Meklari kai haisteli ihmisten huutohalukkuutta ja hintatasoa kimaltelevilla krumeluurilampuilla ja totesi, ettei siitä sakista kukaan lähtisi arvolampusta kilpasille. Teimme lampusta kyllä tarjouksen, mutta arvatenkin se kaikui kuuroille korville ja jäi siis odottelemaan uuteen kotiin pääsyä vielä toistaiseksi. Niin ja toisaalta, kyllä meidän keittiönlampuksi pääsee vähemmilläkin meriiteillä...

Ei kommentteja: