tiistai 16. joulukuuta 2008

Tule joulu kultainen?

Olimme viime viikolla miehen kanssa ihanassa joululaulukonsertissa vihkikirkossamme. Jenni Vartiainen ja Tomi Metsäketo lauloivat reilun tunnin mittaisessa konsertissa kauneimmat ja herkimmät joululaulut. Odotin suloisen jouluisen tunnelman täyttävän sydämeni kun kävelisimme lumisateisessa illassa miehen kanssa käsikynkkää takaisin autolle. Ensimmäiset säkeet kaikuivatkin kauniisti kirkon komeissa holveissa eikä aikaakaan kun nieleskelin kyyneliä, niistin ja hytisin iho kananlihalla. Ei varmasti ole konsertin vika, että jouluilon sijaan tunteeni ovat siitä lähtien risteilleet ennemmin joulualakulossa kuin innokkaassa odotuksessa. En saa tänä vuonna joulunodotuksesta kiinni.

Siksi blogikin on elänyt hiljaiseloa. En halua blogin muuttuvan pateettiseksi valitukseksi ja masennusvirreksi - tuskin kukaan sellaista lukea haluaa. Apeutta aiheuttavat aiheetkin ovat osittain sellaisia, joita en ainakaan toistaiseksi tohdi täällä jakaa. Kerron ne toistaiseksi miehelle, ystävälle, sopotan koiran korvaan... ja ehkä jokin päivä kirjoitan niistä selkein sanoin.

3 kommenttia:

Piika kirjoitti...

Voimia ystävä!

Anonyymi kirjoitti...

Joulu nostaa helposti tunteet pintaan.Ja tunteitahan on monenlaisia,eivätkä kysy lupaa tulla.On vain elettävä tunteet silloin kun ne tulevat!
Joulunvaloa ja lämpöä sinulle toivoen:Susku

Hanna kirjoitti...

Tosi kaunis tuo tekemäsi joulukranssi..