tiistai 22. huhtikuuta 2008

Virkistymässä

Välillä tallaillessamme illasta toiseen samoja reittejä koirakin näyttää hiukan leipääntyneeltä aina vain samoihin hajuihin. Niinpä tänä iltana haimmekin virikkeitä kaupungin toiselta laidalta. Paikallisen supermarketin pihalta on hyvä startata, ja Pele on jo haljeta innostuksesta kun ympärillä pyörii kymmeniä ihania ihmisiä ja kauppaankin ovet ovat kutsuvasti auki.
Satamaan johtavalla sillalla sen sijaan taisi molempia hieman pelottaa... keskittyneesti katse tiehen ja eteenpäin eikä sivuille paljon vilkuilla kun tämä kaksikko etenee puuskittaisessa tuulessa. Hullua potea tälläistä korkean paikan kammoa, mutta minkäs teet kun jalat tahmaavat ja päässä humisee. Lenkki alkoi kaartua jo kohti loppuaan kun yhtäkkiä keskeltä kaupunkia löytyikin pitkospuut keväiselle suolle! Häntä topakasti kippuralla, ihanassa keväisessä ilta-auringossa Pele johdatteli meidät läpi piskuisen suon, jonka toiselta puolelta tie takaisin auton luo löytyi helposti.

maanantai 21. huhtikuuta 2008

Edistystä ja ihmetystä


Puutarhan heräämistä kevääseen on aina mielenkiintoista seurata. Tänä keväänä ihmetyksekseni pihan perälle kukkapenkkiin nousi oudon näköisiä taimia. Outoja siitä syystä ettei tämä hajamielinen puutarhuri muista alkuunkaan istuttaneensa penkkiin mitään, ainakaan tulppaaneja muistuttavia sipulikasveja. Viisaampi istuttaja olisi merkinnyt kukkapenkkiin kyseisten taimien kohdalle mitä lajiketta sitä on tullut istutettua, tai jopa piirtänyt penkistä kartan, jotta seuraavana keväänä korvallisen raapimiselta olisi vältytty. Mielenkiinnolla odottelen millaiset kukat suurten lehtien lomasta alkaa pilkottaa.

Toisen yllätyksen keväisellä pihalla järjesti myyrä. Viime kesänä ihanasti kukkinut liljapenkkini on tasaisin välein täynnä syviä reikiä. Myyrä pirulainen on tainnut hotkia isot sipulit parempiin suihin! Onneksi liljapenkki on helppo paikata uusilla sipuleilla ja se silti kukkiikin vielä samana keväänä. Onkohan kevään ensimmäinen puutarhatyö sittenkin kukkapenkin kopelointi, jotta myyrän tihutyöt saadaan kartoitettua :)

En myöskään malta olla laittamatta kuvaa uudesta tapetista. Kaikki seinät on nyt onnellisesti tapetoitu ja remontti niin ollen jo voiton puolella. Aivan helppoa tapetointi ei ollut ensikertalaiselle ja muutamaan otteeseen joutui insinöörismieskin miettimään todenteolla miten ongelmat ratkaistaisiin. Lopputulos on mielestäni kuitenkin vähintäänkin kelvollinen. Nyt vain jää ratkaistavaksi raaskitaanko huone muuttaa takaisin koiran huoneeksi työpäivien ajaksi. Meillä nimittäin siivoukseen kuuluu erillinen ohjelmanumero: kuolaroiskeiden pyyhkiminen. Valkoinen paperitapetti taas ei ole kovin kiitollinen pyyhittävä - seikka, joka tietysti tuli mieleen vasta kun valtaosa seinistä oli jo tapetoitu. Ensi viikonlopulle on alustavasti suunniteltu reissua lähikunnan antiikkikauppaan, josta parhaassa tapauksessa saattaisi löytyä kohtuuhinnalla vaikkapa himoitsemani sivustavedettävä puinen sänky.

keskiviikko 16. huhtikuuta 2008

Elämä on...

En ole järin tyytyväinen nykyisessä työpaikassani – eihän se mikään salaisuus ole. Välillä näkyy valonpilkahduksia, välillä seilailen synkillä vesillä eikä motivaatiota saa kaivettua esiin kirveelläkään. Haaveilen säännöllisesti oman yrityksen, kenties pienen liikkeen perustamisesta, mutta se taas syöksee ajatukset loputtomalta tuntuvaan vastaamatta jäävien kysymysten tulvaan. Miten yhdistää liikkeen pito ja mahdollinen perheen perustus? Miten käy nyt jo kortilla olevan vapaa-ajan? Miten käy asuntolainan kanssa? Onko liikkeen pito tarpeeksi motivoivaa, sillä kaipaan haasteita ja muuttuvia tilanteita? Ja niin edelleen… Tätä ajatusrumbaa käyn lähes päivittäin, viikoittain, koko ajan…

Suurimpana kysymyksenä tai esteenä etten suin päin syöksy toteuttamaan haavettani on juuri kysymys perheen perustamisesta. Ei sekään näet mikään salaisuus ole, etteikö ajatus lapsesta, perheestä olisi mielessä. Nykyisin useammin kuin aiemmin. Vahvempana kuin aiemmin. Tunne siitä, että päätös omasta yrityksestä olisi pitänyt kypsyä aiemmin kuristaa hiljaa kun toisaalta en pysty päättämään, että lykkäisin haaveitani perheestäkään yhtään pidemmälle.

Tiedän, ettei odottelu toisaalta kummassakaan asiassa ole hyvästä. Mitä jos olemmekin miehen kanssa niitä pareja joilla perheenlisäystä ei alakaan kuulua kovasta tahtomisesta ja yrittämisestä huolimatta? Mitä jollei pieni ilmoitakaan tulostaan ikinä? Siinä valossa kannattaisi toista unelmaa työstää kaikin mahdollisin keinoin, sillä siihen kuitenkin uskon pystyväni. Uskon myös vahvasti, että tarvitsen sen kaltaisen muutoksen elämääni – ainakin jonain päivänä.

Kuulostaako jahkailulle? Kenties.

tiistai 8. huhtikuuta 2008

Innostusta ja inhotusta keväästä

Lumisade on sentään lakannut. Lumen sijaan ulkona sataa vettä niin, että ropisee ja kovasti ukkoutunut koiramme kieltäytyy laittamaan nokkaansa terassia pidemmälle. Tai sitten se häpesi sen päälle pukemaani talvimanttelia... "Suojaamaan sateelta", ajattelin. Kesällä järvivedessä villinä riekkuva koira on siis päättänyt tästä lähtien inhota vesisadetta, suihkusta nyt puhumattakaan. Vai pitäisikö sitä vain olla tyytyväinen, sillä säästyyhän sitä itsekin koiranilmaan lähtemiseltä.

Pihan sulamista odotellessa onkin ensimmäiset taimet jo istutettu. Pelargoniat ja koristekurpitsan taimet ovat jo hyvällä alulla ja aivan lähiviikkoina postista tupsahtaa ainakin pionin ja erilaisten maksaruohojen taimia. Niitä sitten säilytellään jääkaapin vihanneslaatikossa kunhan maa ja ilma lämpenee.
Taimien ja kukkien suunnittelun lisäksi työn alle pitäisi ottaa etupihan muurin rakennus sekä laatoitustyöt. Näissä tosin taidan antaa vetovastuun miehelle ja keskityn itse täydellisten kukka-astioiden metsästykseen :)

PS. Kokeilimme Pelen kanssa ulkoilua uudestaan myöhemmin illalla, tällä kertaa sateesta huolimatta ilman takkia - ja ilman ongelmia... Sateessa reippaillessani mietin, että tälläistäköhän lastenkin kanssa on: äidistä kurahousut olisivat paras asuste sateessa ja loskassa kun taas lapsen mielestä naapurin lapset tietenkin nauravat ja pilkkaavat toppahousuissaan... Vaikka en pidäkään koiraa lapsenani niin yhtäläisyyksiä taitaa näistä kahdesta suhteestä löytyä enemmän kuin uskoisikaan.

perjantai 4. huhtikuuta 2008

Edistysaskelia

Tänään meille muutti tälläinen ihanuus! Löysimme superhalvalla (mielestäni, mies taisi olla erimieltä ainakin tuosta superista...) ihanan vanhahtavan kaapin lasiovilla ja neljällä puisellä hyllyllä. Se siis on uustuotantoa, mutta tosi hienosti vanhaan tyyliin ja kuluneen näköiseksi tehty. Ja kaiken lisäksi se siis on vaaleanpunainen!! Tässä kohtaa on siis otettava takaisin teemastani "vain valkoisia huonekaluja valkoiseen huoneeseen", mutta kuten kuvasta näkyy pinkki kaappi sopii tosi hyvin yhteen vihreiden verhojen kanssa ja antaa ehkä muulle vaaleudelle kivaa kontrastia ja piristystä. Mies ei ollut värivalinnassa yhtä varma ja vannotti, että vaalennamme kaappia valkoisella huonekaluvahalla. Ensin on makuuhuone saatava kuitenkin valmiiksi ja nähtävä miten uudet aarteet sinne asettuvat.
Maalattavan seinän maalaus jatkuu vielä tänä iltana ja sunnuntaina ajattelimme aloittaa tapetoinnin.

Liekö muuten ollut kolmenkympin kriisiä vai mitä, että uusin hiustyylini onkin naisellisen polkkatukan sijaan villin lyhyt poikatukka. Profiilin kuvan päivitys lienee siis piakkoin paikallaan ;)

tiistai 1. huhtikuuta 2008

Remonttiongelmia

Keltainen tapettiyökötys on lähestulkoon saatu poistettua remontoitavasta makuuhuoneesta. Melkein eikä kokonaan siitä syystä, että makuuhuoneessa olevien kolmen komeron siirtäminen koituikin luultua haastavammaksi. Niitä pystyttäessä on näet menty hieman oikoen ja suurin osa komeronjaloista on jätetty kiinnittämättä. Miten siis siististi siirtää isoja komeroita joissa yhdessä sivulla on jokunen jalka eikä aivan tyystin silputa heikkoa lastulevyä? Onneksi insinöörismies on täynnä (toivottavasti) toteutuskelpoisia ideoita ja tänä iltana kaapit saadaan viimein siirrettyä tunkkia apuna käyttäen.

Seuraava askel onkin sitten maalattavan seinän kolhujen paikkaus ja maalaus. Seinää jouduttiin asunnon oston ehtona korjaamaan myyjän toimesta ja nyt se on erittäin kehnosti, osittain(!) maalattu latkun vaaleanoranssinkukertavalla maalilla... Entinen asukas varmasti muisti oikomisen kaappien kiinnittämisen yhteydessä eikä siirtänyt kaappeja maalaamisen takia - eikä myöstään vaivautunut kurottelemaan kaapin päälle, jotta maalia olisi koko seinän pituudelta.

Ihanat aurinkoiset ilmat ovat hellineet meitä lomaviikollamme. Pääsiäisenä sataneet valtavat lumikinokset saavat kyytiä kun lämpötila kohoaa jo yli 10 asteen. Kaunis sää on myös helpottanut kastrointileikkauksen jäljiltä kävelemään haluttoman koiran raahaamista pitkin lenkkipolkuja. Välillä meno tosiaan on pelkkää raahaamista ja vastaan harottamista... toivottavasti tämä ei kuitenkaan ole pysyvä tila vaan koiran into ulkoiluun palaa sitä mukaa kun paikat paranevat.