perjantai 26. syyskuuta 2008

Kesän viimeiset

Yksi mukavimmista asioista kotikaupungissamme on kesällä yötä päivää auki olevat torikahviot. Tänä kesänä tosin sateessa värjöttely taisi kahvittelijoita hieman karsia, mutta päätimme viimasta huolimatta tehdä vielä viimeisin herkuttelureissun torille tämän kesän nimiin. Innokas lörtsynsyöjä ei onneksi ulkoilmakahvilassa saa paheksuvia katseita osakseen vaan saa sekin nauttia torin kivasta ilmapiiristä. Tosin tällä kertaa huomion taisi viedä miehen kädessä komeillut ihanasti tuoksuva aarre :).

maanantai 15. syyskuuta 2008

Fuskausta


Viime perjantaina oli viimein ensimmäiset tanssiharjoitukset. Myös tanssiharrastuksen kanssa nimittäin toistui sama eipäs-kylläpäs-juupastelu ja kurssi ehti vaihtua moneen kertaan ennen mieleisen ja aikatauluihimme sopivan löytymistä. Nyt ykköseksi rankkaamallamme kurssilla keskitytään yksin omaan opettelemaan fuskun alkeita. Fusku on yksinkertaistettua jivea, jota tänä päivänä ymmärtääkseni tanssitaan paljon esimerkiksi lavoilla.

Pienessä koulun juhlasalissa osallistujien ikä vaihteli alle kolmekymppisistä eläkeläisiin, mutta sulassa sovussa mahduimme kaikki harjoittelemaan. Toiset olivat kokeneempia ja toiset - niin kuin me miehen kanssa - kokemattomampia. Onneksi fusku tuntuu olevan aika helppoa, joten molempien varpaat säilyivät ehjinä eikä tunteetkaan ehtineet kummemmin kuohahtaa turhautumisen vuoksi. Nyt pitäisi vain ehtiä harjoittelemaan hiukan ennen seuraavia harjoituksia.


Toinen viikonlopun urotöistä oli odotellut tekijäänsä jo keväästä lähtien. Tilasin nimittäin jo keväthankien aikaan pikkulintupoloisia ajatellen kauniin talonmuotoisen lintulaudan, joka halutessamme toimittaisi myös lintupöntö virkaa kesäaikaan. Onneksi kauan suunniteltu on todella kuin puoliksi tehty ja iltahämärissä sunnuntai-iltana tolpan pystytys ja pöntön nakuttelu paikalleen sujui sutjakkaasti. Jopa huolimatta siitä, että taloutemme kaksi akkuporakonetta vara-akkuineen olivat kaikki aikaa sitten hyytyneet. Miehen mielestä nimittäin ruuvaus kuin ruuvaus on hoidettava porakonetta käyttäen... mitä siitä nyt tulisikaan jos pelkän ruuvimeisselin avulla työhön ryhtyisi :). No, on tietysti totta, että kunnon työkaluilla homma yleensä hoituu käden käänteessä eikä (ehkä niin herkästi) mene tumpuloinniksi. Niin, ja sen verran täytyy nyt myös tunnustaa, että tuli fuskattua pikkuisen myös pöntön pystytyksen kanssa... tolppa maalattiin vähemmän järkevästi spray-maalilla. Tästä ei sitten hiiskuta näppärämmille remonttireiskoille ;). Nyt kuitenkin saa lintujen puolesta lumikin vaikka sataa, ruokaa on taatusti tarjolla kauniista valkoisesta tupasesta.

keskiviikko 10. syyskuuta 2008

Muistoja kesästä

Ihana, aurinkoinen syyssää on hellinyt tätä osaa Suomesta koko viikonlopun ja alkuviikon. Kesäksi sitä ei voi kutsua enää hyvällä sydämelläkään, sillä aamun kokonaiset neljä lämpöastetta houkuttelee lähinnä etsimään pipot ja lapaset kaapin perukoilta taas käyttöön. Surukseni myös kaunis hevoskastanjani tuntuu luovuttaneen kamppailun ensin kevään yöpakkasten, sateisen kesän ja nyt aikaisin tulleiden hallaöiden edessä. Toivon silti yhä, että se selviäisi talven yli.

Onneksi sateesta ja kylmyydestä huolimatta aloitteleva viherpeukalo sai ilonaiheitakin: siemenestä kasvatetut pelargoniat kasvoivat ja voivat hyvin ja jokaikiseen ilmaantui myös kaunis kukka. Väriltään ne vaihtelivat valkoisesta vaaleanpunaiseen ja perinteiseen helakan punaiseen.


Ihmeekseni onnistuin myös kasvattamaan ihka ensimmäisen kukan muutaman vuoden vanhaan kärhööni. Mielessä sitä istuttaessa tosin oli kauniisti suurta pajunrunkoa kiertävä ja valtoimenaan kukkiva köynnös, mutta iloitsen toki yhdestä peukalonpäänkokoisesta kukastakin. Sentään en onnistunut nitistämään kärhöparkaa, joten jokainen parannus siitä on pelkkää plussaa :).


Eräänä aurinkoisena päivänä puutarhaamme ilmestyi myös tälläinen vieras. Sen kauniin suonikkaita siipiä olisi ihaillut kauemminkin...

Eräs kesän huvittavimmista muistoista on retki miehen isovanhempien luo mehumarjareissuun. Ennen tuota retkeä suursyömäri ja herkkusuumme Pele ei suin surminkaan erehtynyt lupsauttamaan suuhunsa mitään marjaa muistuttavaakaan. Ja sitten, yhtäkkiä kesken marjankeruu-urakkamme se alkoi päättäväisesti kiskoa karviaisia suoraan pensaasta suuhunsa ja mussutti niitä ilmeisen hyvällä ruokahalulla. Voisi kuvitella, ettei leveä turpa ja lurttuhuulet oikein sovellu karviaispuskan isojen piikkien väistelyyn, mutta pienintäkään inahdusta ei koko aikana kuulunut ja marjoja katosi sen kitusiin tasaista tahtia. No, mikäpäs siinä ajattelimme, ja annoimme sen jatkaa puuhiaan kun kerrankin maistui. Olen muuten ollut siinä uskossa, että eläimet kyllä tunnistavat syötävät ja syömäkelvottomat marjat ja sienet eivätkä siis popsi mitä sattuu suuhunsa. Kai oma sohvaperunamme on sitten niin kaupungistunut, poispilattu ja kauas esi-isistään jalostettu, sillä se ei tunnu ymmärtävän myrkkymarjoista tuon taivaallista ja pistelisi poskeensa myös myrkyllisiksi tietämieni koristepensaiden marjat.


Hauskalta marjareissulta saimme kotiinviemisiksi paitsi monta ämpärillistä viinimarjoja myös kimpun ihania auringonkukkia, kassillisen omenia, ison nipun porkkanoita ja sipuleita saunanlauteilla kuivatettaviksi.

Mies haikaili vielä monta päivää reissun jälkeen miten mukavaa maalla olisi asua, ajella traktorilla ja viljellä vihanneksia ynnä muuta omiksi tarpeiksi. Ajatuksesta innostuneena ensi kesälle miehellä onkin sunnitelmissa kokeilla ainakin kaalinviljelyä mikäli tutulta kaalifarmarilta liikenisi muutama taimi testilaatikkoon :).

keskiviikko 3. syyskuuta 2008

Mikä pettymys!

Voi hyvää päivää... muuta ei voi eilisestä, ensimmäiseltä yrittäjäkurssin luennosta sanoa, niin karvas pettymys kolmen ja puolen tunnin istunto oli. Itse kurssi alkoi jo viikko sitten, mutta pääsin osallistumaan työmatkan takia vasta tällä viikolla ja näyttäisi siltä, etten poissaolostani huolimatta menettänyt paljon. Jo ensimmäinen puoli tuntia osoitti, että odotukseni antoisasta kurssirupeamasta olivat murskana. Jännitin etukäteen miten koville joudun ja kuinka jaksaisin työpäivän päätteeksi keskittyä varmasti antoisiin luentoihin ja keskusteluihin. Vaan kuinkas kävi... Kurssin päävastuullinen opettaja ei käsittääkseni ollut itse koskaan ollut yrittäjä vaan lateli enimmäkseen varoittavia esimerkkejä yritystoiminnan karikoista kuulopuheiden ja kaverinkaimanveljelle tapahtui näin vuonna se-ja-se -tyyppisten esimerkkien kautta. Hänen selvästi itse kirjoittamansa opintomateriaali ei myöskään varsinaisesti tarjonnut lisäinformaatiota opiskelijalle vaan jatkoi samaa saarnaavaa ja suoraan sanottuna amatöörimaista linjaa. Opettajan mielestä muun muassa Jari Sarasvuo oli mitään osaamaton pelle ja Nokian puhelinten käyttöohjeet ovat täysin käyttökelvoton tuote "kun ei niistä kuitenkaan mitään selvää saa...". Noh, toki jokaisella on oikeus mielipiteeseensä, mutta mielestäni niiden toitottaminen tuon kaltaisessa yhteydessä ei ole alkuunkaan asiallista. Tosiasiassa kuitenkin perustelut, pienyrityksiä lähempänä olevat esimerkit, johdonmukaisuus ja joskus jopa sisältö puuttuivat.

Muut osallistujat olivat jo yritystoimintaansa aloittaneita ja minun lisäkseni mukana oli vain yksi nainen. En osaa sanoa olivatko he, eli rakennusmiehet, fysioterapeutti, eristysvillan puhaltaja tai kynsistudioyrittäjä tyytyväisiä kurssin antiin. Kukaan ei millään tavalla ainakaan kyseenalaistanut kuulemaansa, joskaan keskustelua ei muutenkaan illan aikana rohkaistu - päinvastoin. Luulenpa, että olisi ollut hedelmällisempää esimerkiksi asiakashankinnasta puhuttaessa miettiä yhdessä erilaisia tapoja, jakaa omia kokemuksia ja sillä tavalla oivaltaa uusia asioita kuin kuunnella opettajan uskomuksia kuinka omalla nimellä lähetetty suoramainontakirje tavoittaa miltei takuuvarmasti asiakkaan kuin asiakkaan. En usko saavani muiden mielipiteitä koskaan selville, sillä on melko varmaa, etten jatka kurssilla. Ajan tuhlaaminen turhanpäiväisellä, jopa huonolla kurssilla olisi typerää. Olen vain kerran opiskeluaikanani ollut näin pettynyt kurssin tarjontaan. Tuolla kerralla englanninkielisen kurssin opettaja ei osannut englantia edes auttavasti ja varmasti sinällään ammattitaitoisen luennoitsijan anti jäi saamatta.

Pettymys on toki karvas, mutta ei lannistava. Aion etsiä uuden, paremman kurssin ja todella tutustua yrittäjyyteen omin neuvoin. Ja jos tai kun yritysajatukseni saa ilmaa siipiensä alle, otan yhteyttä paikalliseen TE-keskukseen josta aloittava yrittäjä saa paitsi henkilökohtaista valmennusta, uskoakseni myös vastinetta ajalleen.

Ainakin syksyn vapaa-ajan vaikeudet helpottuivat... Syksyn kiireistä muuten jäi uupumaan miehen ja minun yhteinen tanssiharrastus, jota olemme päättäneet jatkaa. Harjoitukset alkavat tänä iltana. Saapa nähdä miten cha-cha, valssi ja quickstep alkavat taas taipua :).