keskiviikko 15. lokakuuta 2008

Jep, jep...

... sitä tuntee itsensä TOSI järkeväksi kun vasta ulkona huomaa pukeneensa jalkoihin eriparikengät - heh. Mitä lie työstressiä :)

tiistai 14. lokakuuta 2008

Syysaskareita

Tänään saimme viimein miehen kanssa koukut kiinnitettyä kuistille jo loppukesästä ostamillemme öljylyhdyille. Metsästimme moneen otteeseen pienen kaupunkimme kaupat läpi valkoisia pitkiä koukkuja - tuloksetta. Vasta tänään mies onnistui löytämään oikeanlaiset koukut ja lyhdyt saatiin iltapimeään loistamaan. Pienessä kaupungissa on monesta syystä mukava asustella, mutta ostosmahdollisuuksien runsaus ei niihin ikävä kyllä kuulu. Moni aivan vähäpätöisellekin tuntuva hankinta on kuin kiven takana, etenkin jos haluaa jotain erikoisempaa tai valtavirrasta poikkeavaa. Jopa muurikivet tilattiin varta vasten haluamaltamme toimittajalta paikalliseen rautakauppaan, sillä kauppojen vakiovalikoimaan kuuluneet kivet eivät silmäämme hivelleet. Lisäksi kaikilla kaupungin kolmella rautakaupalla oli täsmälleen sama valikoima... käsittämätöntä, jos ajattelee että jonkun mielestä saattaisi olla hyväkin ajatus tarjota jotakin erilaista ihan vain erottuakseen ja tarjotakseen asiakkailleen muuta kuin naapuriliikkeessä. Niin, tai ehkäpä olemme miehen kanssa vain nirsoja ja vaikeita asiakkaita, vaikkemme mielestäni pyri tarkoituksella poikkeamaan tietystä kaavasta tai todellakaan tavoittele erilaisuutta. Onneksi olemmekin usein valmiita näkemään vaivaa jonkin haluamamme eteen ja vaikkapa hakemaan tapetit varta vasten Laura Ashleyltä rautakaupan varmasti sinällään kattavan valikoiman sijaan.

Viikonloppuna sen sijaan tehtiin pihahommia. Haravointi on aina iso urakka, mutta ihanan aurinkoisessa säässä sitä oli ihanaa aloitella. Istutin myös pelargonioilta tyhjiksi jääneisiin parvekeruukkuihin kauniita callunoita. Asetelmat odottelevat vielä havuja rinnalleen ennen kuin ne ovat valmiit talven tuloa varten. Pele tuntui itsepintaisesti olevan sitä mieltä, että havujen sijaan lötsääntynyt nahkakuula sopisi paremmin callunoita koristamaan ja sylkäisi pallon kukkapurkkiin heti kun vain estelyltäni ehti. "Pele auttaa", sanomme aina kun se survoo itsensä jalkojen välistä kesken kottikärryjen työntämisen tai makaa miehen leuan alla äkillisen punnerrus- ja vatsalihasintoilun aikaan. Se ottaa seurakoiran tehtävänsä hyvin vakavasti ;).

Sunnuntain mukavasta ulkoilupäivästä seuralaisemme polvi kuitenkin alkoi jälleen vihotella ja tänään matka olikin taas suunnattava kohti eläinlääkärin vastaanottoa. Niveltä liukastava ja ravitseva pistoskuuri toivottavasti riittää auttamaan taas kinttujen kanssa eteenpäin. Rakkaan eläinystävän vastoinkäymiset kuitenkin huolestuttavat ja kun viime yönä heräsimme sen kammottavaan uniseen ulvontaan en voinut olla ajattelematta johtuiko ulina kivuista vai todella vain lennokkaasta unesta.

Eläinlääkärin antamiin hoito-ohjeisiin kuului myös rauhallinen ulkoilu normaaliin tapaan. Mukasta syysillasta lenkkipolulla nauttiessamme ja Pelen keskittyessä hemaisevan pinseri-neidon jättämiin terveisiin ideoimme miehen kanssa kenties ensi kesän projektia: huvimajaa...

maanantai 6. lokakuuta 2008

Pihalta pelastettuja


Pihalta pelastamani pelargoniankukka näyttää jotenkin tosi herkän kauniille pienessä maljakossaan. Se vahvistaa entisestään hienoista haikeutta joka syksyyn kai auttamatta liittyy. Keräsin pihamaalta sisälle talvehtimaan myös kaikki muratit, joita nyt uudelleensijoitellaan pitkin asuntoa. Vierailijoiden ei siis pidä ihmetellä emännän hurahtaneen muratteihin - hän ei vain raaski heittää niitä kertakäyttötavaran tavoin roskiin. Talvipesäänsä kuistilla odottelevat myös loput pelargoniat. Ne odottavat varastoon kukkien varastointihyllyjä, sillä ne pitävät pimeästä ja talvehtivat parhaiten viileässä. Tai niin ainakin olen ymmärtänyt. Keväällä selviää onnistuinko tarjoamaan niille talvehtimiseen sopivat olosuhteet.

Talven tullet pitäisi ryhtyä taas sisähommiin. Ei sillä, että syksyn pihatyötkään vielä tehtyinä olisi... Pakkaspäivien tehtävälistalle on lisätty ainakin kirjakaapin järjestely, jossa tällä hetkellä kolme vuotta sitten häälahjaksi saamamme nallepari nakottaa kaaoksen ja epäjärjestyksen keskellä. No, talvella sitten kun on aikaa - hih...

Syksyn kulttuuririentona kävimme viikonloppuna katsomassa edellisessä postauksessakin mainitsemani Tuntemattoman sotilaan. Ymmärrän hyvin miksi teos jakaa mielipiteitä ja miksei kovin tulkinnanvarainen esitys uppoa yleisöön kuin yleisöön. Itse pidin näytelmästä, mies samoin. Se myös herätti meissä miehen kanssa hyvin erilaisia ajatuksia ja tulkintoja, joista kotimatkalla riitti keskustelua. Mies taitaa muistaa Väinö Linnan alkuperäisen Tuntemattoman sotilaan lähes ulkoa ja hänelle näytelmä avautui vielä aivan eri tavalla kuin minulle, joka muisti vain kohtauksen sieltä, toisen täältä. Suosittelen silti näytelmää kaikille siitä hivenenkin kiinnostuneille. Evästykseksi antaisin kuitenkin kehotuksen avoimesta mielestä ja kenties pikakertauksesta klassikkokirjan kertomukseen.

perjantai 3. lokakuuta 2008

Tassuttelua

Mursu

Joku sanoi ettei tänä syksynä ruska olisi kovin onnistunut, mutta minusta kirkkaissa väreissä tuulessa lenteävät lehdet ja helakkoina hehkuvat puut ovat oikein erityisen kauniita tänä syksynä. Samalla kun keli on kääntynyt kosteammaksi toi se mukanaa myös tassuvitsaukset. Pieni rakkulan näköinen muhku ilmestyi Pele Lupsukaisen varpaaseen ja vuotaa inhottavasti verta ulkoilun jälkeen. Kokemuksesta tiedän, että möykky paranee itsestään kun sen pitää kuivana ja puhdistaa säännöllisesti, mutta temppupa onkin jälleen helpommin sanottu kuin tehty. Ostin kuivana pitämistä varten eläinkaupasta töppösiä, joiden myyjän mukaan pitäisi olla lähes täysin vedenpitäviä. Lyhyen pissareissun ja aamukasteisessa nurmikossa kävelyn jälkeen tossu oli kuitenkin läpeensä märkä ja varpaiden ympäri kietaistu side vaihdettava.

Onneksi potilas jälleen kerran alistui hoitotoimenpiteisiin reippaasti. Kuono tosin oli ilmeisesti viisainta kääntää pois päin, sillä kuka nyt kestäisi katsella kun pumpulia asetellaan varpaiden väliin hiertymisen estämiseksi :). Ehkä Pele myös jollain tasolla ymmärtää, että sitä yrittää auttaa, sillä aivan yhtä kiltisti se antoi vaihtaa siteet polvileikkausten jälkeen vaikka haava selvästi oli vielä kipeä ja tekoristisiteellä korvattu polvi arka. Edes supertiukkaan jämähtänyttä teippiä irroittaessa se ei inahtanutkaan. Toisaalta, yritän pitää huolen, että sekä huolto- että hoitotoimenpiteiden jälkeen palkka napsahtaa kirsun eteen välittömästi ja kattaa kivun ja säryn sekä auttaa unohtamaan ikävän kokemuksen. Kenties siitä syystä polvileikkausten aikoihin lääkkeenotto oli lähes päivän kohokohta eikä tablettia aina edes tarvinnut piilottaa lihapullaan kunhan pullia vain oli tabletteihin nähden enemmän.

Mies oli taas loppuviikon reissussa. Ikävintä miehen työmatkoissa on aina se, että yhteydenpito on vaikeaa kun toinen tekee töitä iltamyöhään. Tänään myös tanssitunti jää mitä luultavimmin väliin työurakan viivästysten vuoksi ellei kotimatkalle ehditä ajoissa.

Huomenna pakkaamme auton ja suunnistamme Sylvia- ja Elsa-serkkujen luo kyläilemään. Pääsemmepä samalla reissulla tutustumaan myös paljon huomiota herättäneeseen Tuntemattomaan sotilaaseen.