sunnuntai 22. maaliskuuta 2009

Elämä voittaa - kuitenkin

Joitakin kevätaurinko ja lisääntynyt valo masentaa, minut se saa heräämään ja virkistymään - joka vuosi. Se saa myös haaveilemaan kesästä ja malttamattomaksi pihan laittelun ja tulevan kesän istutusurakoiden suhteen. Onneksi niin tapahtui myös tänä keväänä. Lähes joka sortin vastoinkäymisestä muilla elämän alueilla huolimatta sormet syyhyten tilasin viime viikolla pelargonintaimia netistä viime kesäisten pakkasen puremien (ja siis korpuksi menneiden) tilalle. Harmittaa kyllä laittaa siemenestä kasvattamani taimet kompostiin, mutta epäilenpä ettei ne millään enää voi olla hengissä, etenkin kun kastelu on talven aikana unohtunut.

Elämä voittaa siis tälläkin kertaa. Vaikka miten olisi vaikeaa, ennemmin tai myöhemmin sitä alkaa kuitenkin nähdä toivonpilkahduksia ja suurin suru väistyy. Kokonaan se ei toki mene pois, mutta ei ainakaan enää hallitse jokapäiväistä elämää ja ole päällimmäisenä ajatuksissa. Siten sitä kai selviytyy.

Tänään kevään auringonpaiste houkutteli meidän koko poppoon yhdessä jäälle ulkoilemaan. Aurinko lämmitti ihan tosissaan ja jäällä oli lähes ruuhkaksi asti ulkoilijoita, kaikki yhtä hyväntuulisia, kaikki yhtä reippaina. Myös Pele pisti parastaan (omasta mielestään siis kai) ja keksi poukkoilla hihnassa päättömästi puolelta toiselle, ryntäili roikkumaan miehen hanskoista ja naukkaili lunta huikopalaksi vähän väliä. Silläkin oli selvästi hauskaa! Mahdottoman mukavan kävelyretken kruunasi tietysti (hiukan hiiltynyt) grillimakkara ja lämmin mehu sataman ravintolalaivan kioskista. Harmi, ettei kamera taaskaan ollut reissussa mukana!

1 kommentti:

Piika kirjoitti...

Niinhän siinä elämässä usein käy... se joko voittaa tai lyö sinut maahan kokonaan. Onneksi olet niin vahva ihminen, että sinua se ei tunnut lyövän maahan, vaikka kovasti onkin yrittänyt.
Elämässä on paljon pientä ja ihanaa, jotka eivät häviä vaikka muuten onkin vaikeaa ja toisaalta vaikeat ajat monesti auttavat meitä näkemään elämässä juuri ne tärkeimmät asiat.