lauantai 11. huhtikuuta 2009

Loma

On sanomattakin selvää, että Rooman ja itäsuomalaisen pikkukaupungin ero on valtava. Eilen yhteisellä iltakävelyllä ikävöidyn koiran kanssa mies tokaisi, että kuvitteleeko hän vain vai onko tienoo jotekin todella tyhjä ;). Parissa päivässä turistirungokseenkin alkoi tottua ja pääsiäispyhien tyhjentämä lähiö tuntui todellakin autiolle. Toinen valtava kontrasti oli tietysti tulla Suomen mittakaavassa kesän lämmöstä takaisin tänne lumen keskelle.

Loma oli rentouttava vaikka kävelimmekin päivät kohteesta toiseen ja joka ilta jalat turvonneina ja kipeinä kaaduimme hotellin vuoteille. Ainakin omalla kohdallani tavoitteeni täyttyi: asettaa syrjään edes muutamaksi päiväksi työkiireet, kevään painostavat tapahtumat ja murheet. Mies myönsi hieman nolostuneena myös unohtaneensa hetkittäin kotona hoitajan kanssa odottavan koiran... Itse en sentään unohtanut, mutta en varsinaisesti murehtinutkaan sen vointia kun tiesin sen olevan hyvässä ja mieluisassa hoidossa. Ja taisi koiruus tosissaan nautiskellakin hoidossa olostaan! Ainakin se oli laittanut kaikkensa peliin huijatakseen hoitajaa lähes joka käänteessä - ja taisi usemman kerran onnistuakin.

Rooma kohteena oli tietysti historialtaan hyvin mielenkiintoinen kohde, mutta myös kontrasteiltaan jännittävä. Harvassa kaupungissahan keskeltä kerrostalojonoa pilkistääkin yhtäkkiä kaksituhatta vuotta vanha raunio. En olisi etukäteen uskonut, mutta ehdottomasti mieleenpainuvin kohde koko reissulla oli valtava Pietarin kirkko. Kipusimme miehen kanssa aivan huipulle saakka vaikka podenkin aikamoista korkeanpaikan kammoa. Silti läksimme matkaan tietäen, ettei kapeilta rapuilta voi kääntyä enää takaisin kerran sinne lähdettyään vaan käveltävä olisi huipulle saakka. Alkumatkasta ihmettelin melkein ääneen aiemmin kuulemiani juttuja karmivan kapeista rapuista ja ahdistavista loukoista. Ja tietysti - eipä aikaakaan kun juttujen lähteet selvisivät: juuri ja juuri normaalikokoisen miehen levyinen käytävä nousi jyrkästi ylöspäin ja samalla kaartui toiselle sivulle ja pakotti kävelemään kenossa lähestulkoon koko matkan - niin, tai ainakin sen aikaa kun ei kiivetty pystysuoraan ylöspäin pienenpieniä kierreportaita. Loputtoman pitkään, vaikka alhaalla rappuja sanottiin olevan vain hieman yli 300. Hädintuskin uskalsin kurkkia takana taivaltavaa miestä, sillä kenossa kulkiessa myös tasapaino alkoi heitellä ja vieläpä hien pukatessa pintaan olo ei ollut järin miellyttävä, päinvastoin. Kun viimein kurkistin olan yli miehen ilmettä olisin voinut vannoa, ettei pakokauhu ollut kummallakaan kovin kaukana... onneksi kumpikaan ei sanonut mitään ääneen. No, ylös tietysti selvittiin ja vaikkei aivan kaiteen viereen uskaltauduttukaan, näkymät olivat huikeat yli koko Rooman ja alas kirkon aukiolle, jossa ihmiset eivät näyttäneet juuri nuppineulan päätä suuremmilta. Alas palattuamme (samanlaista aivan kammottavaa reittiä tietysti) totesimme melkein yhteen ääneen, että tämä oli paras kohde koko matkalla! Heh! Hassua... pieni voitto itsestään kenties molemmille...


Ainakin itsellä on kuitenkin niin, että oli reissu tai loma ollut kuinka upea tahansa, on kotiin kuitenkin aina mukavinta tulla. Muutamassa päivässä alentuneet lumikinoksetkin ja niiden alta pilkottava vielä littaantunut nurmikko lupailevat ihanasti keväästä ja pihamaalla odottavista töistä. Mahtavaa! Multaa kynsien alle tässä onkin jo kaivannut!! Ja ensi viikolla pitäisi tulla tilaamani pelargoniatkin. Ensi makua istuttamisesta ja kuopsuttamisesta saan siis jo niistä. Tervetuloa siis kevät - ihan toden teolla!

2 kommenttia:

Mrs.Marple kirjoitti...

Tuli ihan matkakuume kun kertomustasi luin.. Roomaan lämpöön...

Miten muuten, jos joku olisi tullut Pietarin kirkon portaissa vastaan toiseen suuntaan? Kumman on väistettävä eli peruutettava, vai olisiko ohitus onnistunut muuten?

Puutarhaan pääsyä odotan myös minä, viimeiset lumikinokset kun sulaa niin sitten pääsee siivoushommiin ja siitä se sitten alkaa. :)

Hanna kirjoitti...

Viime viikko taisi olla Roomassa jopa viileä viikonlopun helleaaltoon verrattuna! Kirkon portaissa on yksisuuntainen liikenne: yhdet raput ylös ja toiset alas eikä toiseen suuntaan liikenne ole sallittua.