sunnuntai 21. maaliskuuta 2010

Banaanikakkua ja pelargonioita

Pidän kovasti leipomisesta, mutta yhtä en ole vielä saanut onnistumaan: banaanikakkua. Se on kaihertanut leipojan takaraivossa jo vuosia, aivan seurustelumme alkuajoista lähtien. Olimme juuri muuttaneet miehen kanssa ensimmäiseen yhteiseen asuntoomme kun päätin tehokkaana avovaimon alkuna ilahduttaa siippaa maukkaalla kakulla. Banaanikakun ohje vaikutti maukkaalle eikä aikaakaan kun kakku jo muhi uunissa. Ehkäpä vanha uuninrämä oli niin tehoton, ettei kakku tuntunut kypsyvän millään ja jäi raa'aksi vaikka kuinka sitä paistoin. Tästä kuitenkaan lannistumatta päätin kokeilla seuraavana päivänä uudestaan - sekä sitä seuraavana päivänä, yhtö laihoin tuloksin. Banaanikakku jäi siis syömättä. Mies onkin irvaillut tähän päivään asti aina leipoessani, että banaanikakkuakos se rouva täällä väsää ;)... Nyt lähes 15 vuoden seurustelun jälkeen päätin yrittää uudestaan kun hedelmävadissa ruskehtui iso terttu banaaneja. Kun uuni piippasi reseptin mukaisen ajan kuluttua olin jo parkaista itkuun: raaka! Lykkäsin kakun kuitenkin päättäväisesti vielä 20 minuutiksi uuniin ja siitä tuli kuin tulikin oikein herkullinen! Jes! Banaanikakun kirous selvitetty :). Laitan tähän ohjeen jos joku muukin kamppailee huonon kakkukarman kanssa:


Mausteinen banaanikakku

100 g margariinia
3 dl sokeria
2 munaa
3 dl venhäjauhoja
1 tl soodaa
1/4 tl neilikkaa
1/4 tl kardemummaa
1/4 tl inkivääriä
1/2 tl kanelia
(50g hasselpähkinärouhetta, en muistanut ostaa joten jätin pois)
1/2 dl kermaa
2 banaania
kookoshiutaleita ja rasvaa vuoan voiteluun

Vaahdota sokeri ja rasva. Lisää munat yksitellen hyvin vatkaten. Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet, kerma ja soseutetut banaanit. Kaada taikina voideltuun ja kookoshiutaleilla jauhotettuun vuokaan. Paista 150 asteessa, n. 1h. Itse tosin nostin lämmön 175 asteeseen tunnin jälkeen ja paistoin vielä 20 minuuttia. Hyvää tuli!



Kannoimme viime viikonloppuna varastossa talvehtineet pelargoniat sisälle ja jo viikon aikana kevätauringosta innostuneet törröttävät koppurat ovat alkaneet työntää uutta lehteä. Näyttäisi siltä, ettei kaikki lajikkeet talvehtineet yhtä menestyksekkäästi ja kolme tainta leikkii yhä kuollutta eikä siis osoita pienintäkään elonmerkkiä. En kuitenkaan vielä luovuta - ehkäpä virkoaminen eräillä ottaa vain aikansa. Seuraava tavoite on vielä saada kukkaraaskut kukkimaan ja kesäksi terassille meitä ilahduttamaan. Ensi kesälle en aio ottaa muita puutarhapaineita. Vauva on vielä niin pieni, että taidan keskittää voimani nykyisten istutusten hoitamiseen vauvanhoidon ohella. Siinäkin riittänee hommaa aivan kylliksi yhdelle kesälle ja yhdelle kotiäidille.

Ensi viikolla aion ottaa ensiaskeleet kestovaippailun maailmaan. Olen myös alkanut tutustua lapsentahtiseen sormiruokintaan, jota kovasti kiinnostaisi kokeilla. Toki menee pitkälle kesään ennen kuin sitä päästään aloittelemaan, mutta koska äitien vapaahetket tuntuvat tosiaan olevan kortilla, on tutustuminen aiheeseen aloitettava hyvissä ajoin :). Ehkäpä näistä aiheista myöhemmin lisää...

Ei kommentteja: