torstai 6. toukokuuta 2010

Pitkät jäähyväiset

Itse pedattu

Tuntuu kuin eläinlääkärin soitosta olisi alkanut pitkät jäähyväiset. Kenties jokunen viikko, ehkäpä puolitoista kuukautta, joka tapauksessa liian vähän aikaa meillä on enää yhdessä rakkaan lemmikin, ystävän kanssa. Imusolmukesyöpä on nopeasti etenevä sairaus, jonka ennuste on koiralla lohduton. Selvää on, ettei samanlaisiin suuriin hoitoihin kuin ihmisillä ryhdytä vaan keskitytään jäljellä olevan ajan ja olon helpottamiseen. Tällä hetkellä koko juttua on vain niin vaikea uskoa todeksi. Pele on yhä suhteellisen pirteä ja jaksaa lenkkeilläkin. Viikonlopun nielemisvaikeudet ovat onneksi ainakin toistaiseksi helpottaneet ja ruoka maistuu taas. Ainoa näkyvä oire on hienoinen laihtuminen ja leuan alla käteen tuntuu isot patit. Muutkin imusolmukkeet ovat turvonneet, mutta eivät näy. Käsittääkseni käännös huonompaan saattaa kuitenkin tulla yllättäen ja usein todella nopeasti. Kipuja sillä ei näytä olevan, eikä ymmärtääkseni pitäisi tullakaan.

Yritämme miehen kanssa kovasti käsittää asiaa ja tsempata päiväaikaan tyttären vuoksi, ettei pienen ihmisen alun tarvitse ihmetellä kun äiti ja isi eivät enää hymyilekään. Väsyneenä illalla itku sitten viimein vie voiton. Olen myös yrittänyt kuvitella elämää ilman koiraa, ilman Peleä. En osaa - en vielä.

Pyysin miestä eilen lupaamaan, että teemme ratkaisevan päätöksen ajoissa, sitten kun on aika antaa ystävän mennä. Lohduttomasti surevaa miestä oli raastavaa katsoa. Sovimme, että sopiva aika on sitten kun koiran elämä ei enää näytä elämältä maistuvan, mieluummin vähän liian aikaisin kuin vähän liian myöhään. Meiltä suurin rakkauden osoitus on päästää kärsivä menemään.

2 kommenttia:

Pia kirjoitti...

Voi voi... on se elämä vaan sellaista ylä- ja alamäkeä. Surun keskeltä teillä kuitenkin kasvaa ihana pieni taimi, joka varmasti tuo lohtua surun hetkiin.
Voimia teille kummallekin.

Kaisa kirjoitti...

Voi. Tiedän tunteen oon ittekin menettänyt yhden rakkaista koiristani samiselle viheliäiselle syövälle. Eläinlääkäri sanoi että parasta koiralle lopettaa se heti sillä syöpä oli jo edennyt niin pitkälle, eli emme saaneet aikaa totutella ajatukseen. Mutta kyllä siitä pääsee yli ja elämä jatkuu ja hymyilee taas jonkin ajan kuluttua vaikka ei välttämättä nytten siltä tuntuisikaan.