lauantai 7. elokuuta 2010

Aarteita

Mies pelasti ihanaisen vaaleanpunaisen ruusun ensimmäistä kertaa jo vuosia sitten ympärillä rehottavien kirsikan vesojen keskeltä kasvimaamme liepeiltä. Tänä vuonna vesakko taas ryöpsähti ja pelastusoperaatio jouduttiin toistamaan. Kauniisti ruusuraasu kuitenkin jaksaa vuodesta toiseen kukkia. Ihana aarre vanhan talon kupeessa.

Keinuotuoli-aarre pelastettiin mummolastani viime hetkellä kun se oli saanut tuomiokseen joutua kierrätyskeskukseen. Mummon vanha keinutuoli olisi saanut löytyä jo kuukausia sitten, sillä haikailimme kovasti sellaisen perään kun tyttöä vielä joutui nukuttelemaan kävellen ja kanniskellen pitki poikin asuntoa. Ehkäpä keinutus olisi vaativalle nukkujalle kelvannut liekutteluksi ja vanhemmat saaneet hetken lepoa. Tarina kertoo, että mummoni suuttui kovasti saadessaan keinutuolin lahjaksi, sillä hänestä keinutuoli oli vain vanhoja ihmisiä varten. En muistakaan mummon koskaan tuolissa istuneen. Ukki sen sijaan ei muualla juuri istunutkaan, joten ehkäpä lahjan antajalla olikin tuolloin oma lehmä ojassa :)

Toinen perintökalleus, joka oli saamassa samaisen karmean kohtalon on yksinkertaisen kaunis mummolan puusohva. Se on kai isomummoni vanha sohva enkä käsitä kuinka joku olisi raaskinut sen kiikuttaa kierrätykseen. Sohva on alunperin ollut ruskeaksi petsattu, mutta on sittemmin maalattu kermanvaaleaksi. Kuva hieman vääristää väriä, se ei suinkaan ole luonnossa noin vaalea vaan hieman tunkkaisen kellertävä. Nyt pähkäilenkin raaskinko maalata vanhuksen uudestaan kun se kerran ei joka tapauksessakaan ole enää alkuperäisessä kuosissaan. Lisäksi sohva hakee vielä paikkaansa, lähes kaksimetristä huonekalua ei niin vain sijoitella.

Myös kasvimaalla tapahtuu. Sipuli kukkii - ei tosin pitäisi. Sille ei vain taida mahtaa mitään. Onneksi satoakin taidetaan saada ja sipuli pitäneekin korjata aivan lähipäivinä.

Koristekurpitsakin kasvaa. Kuvan ottamisen jälkeen se on helahtanut kukkaan ja antaa siis odottaa kurpitsojakin syntyviksi. Toivoisin kovasti, että oikea kurpitsa kuuluisi herkkuihimme, olisi nimittäin ihana kasvattaa valtavia molluskoita kasvimaalla, mutta kumpikaan meistä ei voi sietää kurpitsaa. Siksi on tyytyminen koristelajikkeeseen, josta toivon mukaan saisi rakenneltua syysasetelmia pihamaalle, joka edelleen tosin rehottaa kesantokunnossa...

Mahtava kesä joka tapauksessa!

2 kommenttia:

elliliina kirjoitti...

Ihania aarteita varsinkin tuo puusohva. Olen itse haaveillut kovasti keinutuolista, voi kun sellainen meille mahtuisi :)

Anonyymi kirjoitti...

Hei!
Hankin tänään itselleni kirpparilta ehkäpä aivan samanlaisen keinutuolin kuin tuo sinun mummosi vanha. En kuitenkaan tiedä yhtään kiikun alkuperästä, lienee kuitenkin suomalainen, ei varmaan siihen aikaan ollut ulkomaalaisia halpis kiikkuja tarjollakaan, kun mummollesi keinutuoli hankittiin. Itselläni keinu on musta, hyväkuntoinen ja siihen on ruuvattu ruuveilla kiinni istuinpehmuste. Maksoin kiikusta 75 €.