keskiviikko 25. elokuuta 2010

Ruokaa, ruokaa enemmän ruokaa

Olen sitkeästi jatkanut sormiruokailua tytön kanssa siitäkin huolimatta, että välillä oli jo todella toivottomia hetkiä kun ruokailu oli enemmän kakomista kuin ruuan maistelua ja siihen tutustumista. Heikkona hetkenä aloitin rinnalla myös soseen syöttämisen jokaisen ruokailun yhteydessä, osaksi kai rauhoittaakseni omaa mieltäni ja uskotellakseni, että tyttö syö edes jotain. Hyvän alun jälkeen tuli siis aivan kuin taantuma ruokailun opettelussa ennen kuin se taas jokin aika sitten lähti uuteen nousuun ja alkaa jo uskoakseni sujua melko hyvin. Soseisiin turvaudutaan nyt vain reissussa jos sormiruuan järjestäminen on vaikeaa. Edelleenkään en tosin ole aivan vakuuttunut tytön syömän ruuan määrästä, mutta ainakin pulleat posket ja virkeä, menohaluinen ja kasvava vauva kertovat, että ravintoa saadaan riittävästi. Pääasiallista ravintoahan on tietysti vielä maito, mutta toivottavasti enenevissä määrin tulevaisuudessa myös erilaiset kiinteät ruuat. Tähän mennessä vauvamenusta löytyy vaihtelevina yhdistelminä:

keitettyä tai paahdettua porkkanaa
keitettyä kesäkurpitsaa
banaania
kurkkua
vesimelonia
parskaalin kukintoja
kanaa
avocadoa
riisikakkua
cantaloupemelonia
paahdettua bataattia
nektariinia
tofua
päärynää
munakasta
persikkaa
jauhelihaa
maissinaksuja

Joinain päivinä ruoka maistuu selvästi paremmin kuin toisina, samoin herkkuruokalajit vaihtelevat. Bataattia on turha tarjota monena päivänä peräkkäin, sillä ruoka päätyy saman tien lattialle. Tyttö viestittää myös melko selvästi tulleensa kylläiseksi tai kyllästyneensä ruokailuun alkamalla mättää ruokaa lattialle. Uskoisin kuitenkin, että myös soseiden kanssa joinain päivinä ruokahalu on parempi ja toisina päivinä vauva vain päättää passata. Ja onhan sormiruokailussa vielä se etu, että syöty ruoka on täyttä tavaraa eikä sitä ole ohennettu, laimennettu tai prosessoitu millään tavalla.

Viikonloppuna olimme käymässä lähistöllä vanhan koulun huutokaupassa ja ilokseni bongasin väkijoukosta toisenkin sormisyöjävauvan joka tyytyväisenä nakerteli päärynänpuolikastaan vaunussa istuen ja aterioi siis keskellä huutokauppaa. Meillä ei sillä kertaa ollut eväänä muuta kuin sosetta ja sekin nautittiin vasta huutokaupan jälkeen paluumatkalla mummolassa. Tuntuu kuitenkin, että ainakin tällä hetkellä onnistunut ruokailu vaatii melko rauhalliset puitteet ja vähän häiriötekijöitä, muuten tyttö ei keskity ja joko lopettaa syömisen kokonaan tai kakoo koko ajan kun epähuomiossa ottaa liian suuria palasia tai suun liian täyteen. Muutenkin ruokailu on usein melkoista heilumista ja hillumista vaikka yritän olla kiinnittämättä liikaa huomiota pieneen syöjään ja päin vastoin ruokailla samalla itse yhteisen ruokailuhetken merkiksi. Mutta niinhän se on: jokainen tyylillään ja meillä tyyli on nähtävästi tämä. Rauhalliseksi ja tyytyväiseksi luonnehdittu vauva pistää shown pystyyn ja esiintyy vaikka sitten ilman yleisöä. Varmaa kuitenkin on, että tällä linjalla jatkamme :)

Ei kommentteja: