torstai 3. helmikuuta 2011

Jotain lämmintä

Hillittömässä käsityöinnonpuuskassa valmistui tälläinen. Niin, vasta yksi on valmis, mutta en malta enää pihdata kuvia kun sattui niin ihana kevätaurikoinen päiväkin kuvaamiselle. Kuva nyt ei ole kovin hääppöinen, mutta ihana luonnonvalo oli niin valloittavaa, että pakko oli kameran kanssa häslätä vaikka kamalilta varjoilta välttyminen olikin tosi vaikeaa. Jospä näiden kämmekkäiden (ilmeisesti kynsikäs ilman sormenreikiä on suomeksi kämmekäs - live and learn!) avustuksella töihinpaluu olisi ainakin hitusen lämpimämpi, jos en ajatuksesta muuten olekaan vielä tipan vertaa innostunut. Olisi niin kiva olla vielä kotona tytön kanssa, etenkin nyt kun hän alkaa olla jo tosi seurallinen ja on mukava tehdä yhdessä kaikkea ja lähteminenkin on jo helpompaa.
Ai niin, ohje on hieman mukailtu Novitan kevätnumeron ohjeesta ja lanka Novitan Nallea, vaikka ohje käski käyttää jotain aivan muuta. En vain millään malttanut lähteä etsimään pitkin kaupunkia oikeaa lankaa vaan nappasin marketin hyllystä sopivaksi katsomaani. "Tyypillistä..." tuhahtanee mies - aina sen on pakko saada kaikki nyt ja heti paikalla :) Juu, kärsivällisyys ei kuulu hyveisiini käsityöasioissa.

Töihin lähteminen sapettaa sekin takia, että olen juuri saanut uuden tehtävän enkä siis ole toiminut tuossa tehtävässä vielä päivääkään ennen äitiyslomalle jäämistä. Jännittää millaiseksi tehtävä lopulta muodostuu, vastaako se odotuksiani ja toisaalta millaisia odotuksia työpaikalla on minun suhteen. Tuntuu vain, että kun arvomaailma on niin totaalisen päälaellaan entiseen nähden, että miten sitä osaa enää suhtautua työhönsä intohimoisesti ja tavoitella tuloksia päivästä toiseen kun elämä ja mielenkiinnon kohteet ovat aivan muualla, kotona. Yritän tolkuttaa itselleni, että luultavasti asetan itse suurimmat paineet. Saisipa vain rauhassa ensi tutustua siihen millaista se onkaan taas joka aamu raahautua kahdeksaksi tietokoneen eteen ja sitten yrittää käynnistellä sitä työminää ja innostua taas projekteista ja uuden tekemisestä. Pelkäänpä vain, että kalenteri on jo puolestani sovittu täyteen palavereja jo ensimmäiselle viikolle ja joudun hyppäämään kelkkaan täydessä vauhdissa. No, yritän tehokkaasti vältellä ajattelemasta asiaa tämän enempää vielä seuraavat kolme viikkoa ja neuloa vaikkapa valmiiksi toisenkin kämmekkään.

1 kommentti:

Maarit kirjoitti...

Kivan näköistä neulosta!