torstai 8. maaliskuuta 2012

Sängylle seuralainen


Tällaisen ihanuuden pelastimme miehen mummolan vintiltä lapsen ensimmäiseksi sängyksi. Yhtä pinnaa piti hieman liimailla, mutta muuten sänky on ihan priimakunnossa ja maalikin ihanasti näyttää alkuperäisen värin olleen sininen nykyisen punaisen sävyn alta pilkistellen. Erehdyimme luulemaan, että sänky on miehen puuseppä-ukin käsialaa, mutta tarkempi tutustuminen aikakauden sänkyihin internetin ihmeellisessä maailmassa paljastaakin, että se taitaa olla Niemen tehtaiden käsialaa. No, aarteen arvoa se ei alenna. Tytärkin ihastui isojen tyttöjen sängystä kertaheitolla. Kuva on samaiselta illalta muutama kuukausi takaperin kun kannoimme sängyn lastenhuoneeseen. Tyttö otti heti viltin ja unikavereita ja parkkeerasi vanhalle lurpsahtaneelle patjalle eikä raaskinut poistua koko iltana.


Sänky itsessään saa siis jäädä entiseen kuosiinsa. Ei sitä raaski hio tai maalata, se on täydellinen juuri noin. Patjan sentään ostin uuden, vaikka se hieman haasteelliseksi osoittautuikin, vanha sänky kun on vain 60cm leveä ja 160cm pitkä. Näppäränä emäntänä vuolin kapeimmasta vaahtomuovipatjasta hyvän siivun pois puukolla ja ompelin päällisen takaisin – hyvä tuli. Vielä asiaankuuluvat Muumi-lakanat ja sänky oli nukkujaa vaille valmis.

Tytär on nyt siis muutaman kuukauden opetellut omassa sängyssä ja omassa huoneessa nukkumista. Muutos taisi koetella äitiä enemmän kuin tytärtä ja yöt sujuvat vaihtelevalla menestyksellä. Vähintään kerran yössä pieni paitaressu hiippailee yhä makuuhuoneeseemme ja joko kainosti kysäisee pääsisikö viereen tai sitten ottaa oikeuden omiin käsiinsä ja alkaa vimmatun kiipeämisen – useimmiten päätyäkseen kuitenkin palautetuksi omaan sänkyynsä. Aamuyön viimeisinä tunteina, juuri ennen herätyskellon pirahdusta tosin on myönnettävä, että kontrolli pettää. Joka aamu. Silloin on kiva ottaa lämmin paketti kainaloon ja ottaa vielä pikkuiset tirsat pienet kädet kaulalla, poski poskea vasten, saman peiton alla.

Nyt ongelmana on, että tarvitsisin sängylle kaverin. Hirmuinen kiire ei olisi, mutta kun olisi pakko jo se saada. Tahdon! Haluan! Miksei sitä löydy?! Kesällä odotettava nukkuja toki viettää ensin hyvän aikaa pinnasängyssä ennen kuin siirtyy esikoisen seuraan isompaan sänkyyn, mutta tavoilleni uskollisena olen malttamaton ja etsintä käy jo kuumeisena. Moni muukin vain taitaa olla pelastanut näitä ihanuuksia lastenhuoneisiinsa, sillä näyttää, että netti on pullollaan samanlaisia blogituskailuja ja halutaan ostaa–ilmoituksia. Sänky muuten on mahdollista pinota kerrossängyksi. Sitä en kuitenkaan suunnittele, sillä pinoamisen mahdollistavat matalat tapit päädyissä eivät aivan näytä täyttävän kaikkia turvallisuusvaatimuksia vaan sängyt tulisivat vieretysten samaan huoneeseen. Mutta, kenties tämän mahdottoman(?) tehtävän edessä onkin hyvä todeta, että onneksi olen ajoissa liikkeellä!


2 kommenttia:

Mrs.Marple kirjoitti...

Meillä oli lapsena tommottiset, valkoiset vaan. :)

Anonyymi kirjoitti...

Täytyypä tässä vielä korjata käsitystäsi, että ei ole Niemen Tehtaiden sänky. Olen silloin tällöin korjaillut ihmisten väärinkäsityksiä Niemen Tehtaiden sänkyjen kohdalla. Niemen Tehtaiden sänkyssä on päädyissä levyt ja laidoilla pinnapuut. Siis päädyissä ei ole pinnoja ollenkaan ja tuo Sinun sänkysi on tosiaan jonkun oma tekemä tai sitten jonkun muun tehtaan.